A Typical Day

Tyypillisenä päivänä koulu tai aktiviteetti alkoi kello 9. Joka toinen arkipäivä aloitettiin koululla ja joka toinen aktiviteetillä. Ruokailun jälkeen sitten vaihdettiin toiseen. Heräiltiin isäntäperheessä muiden kielimatkalaisten kanssa noin 7:45, koska kouluun oli pidempi matka kuin tapaamispaikalle (jos oli aktiviteetti aamulla). Syötiin, meikattiin, harjattiin hampaat, ihan perusjuttuja. Aamupalana oli muroja, leipiä (ft. suklaapalat yaas) ja hedelmiä. Yleensä juotiin vettä, mutta kaakaota ja maitoakin oli.

Noin 20 vaille lähdettiin käppäilemään pysäkille, jonne ei ollut edes minuutin matkaa. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä melkein jokainen bussi kulki tämän pysäkin ohi ja pysähtyi juuri missä pitikin. Koska Englannissa bussit tykkäävät kierrellä ja kaarrella, matkaan saattoi mennä juuri se 20 minuuttia.

Koulumme sijaitsi 1,5km päässä kaupungin "keskustasta" eli Churchill Squarelta (that kirkkosairas neliö). En ite yhtään tykkää kävellä aamulla, varsinkaan ylämäkeä kovassa helteessä, joten menin välillä sieltä missä aita oli matalin: bussilla.

Koulu oli yliopistorakennus, jossa monet opiskelivat samaan aikaan kuin me EF:n oppilaat. Rakennus oli ehkä hieman vanha, mutta esimerkiksi ruokala oli ihanan uusi ja moderni. Täältä pystyi sitten ostamaan sushia, leipää, ranskalaisia, karkkia ja vaikka mitä muuta ruuaksi.

Oppitunneilla käytiin erilaisia aiheita läpi, kirjassa on monia monia eri alueita joihin saimme halutessamme vaikuttaa. Meidän tunneilla käytiin mm. Pros & Cons, Politics, Marketing ja Psychology!

Ruokavälkällä syötiin eväät, jotka koostuivat kinkkujuustoleivästä (se kinkku on kuin neljä Suomikinkkua yhdistettynä=iso), mehusta, sipsipussista, hedelmästä ja KitKatin patukasta. Nää vaihtelivat browniepalasta muffinssiin. Toisissa perheissä oli annettu toiveesta muutakin, esim. salaattia, mutta nuo olivat ne perusruuat joista EF mainitsee muistaakseni jossain oppaassa.

Tuntien jälkeen mentiin bussilla takaisin Churchillille päin josta alkoi jokin aktiviteetti. Mun mieleen tuli ensimmäisenä ainakin se aika, kun me mentiin Brightonin ulkopuolella olevaan kylään nimeltä Lewes. Täällä meidän tehtävänä oli ryhmissä etsiä tietoa paikasta vastaamalla muutamiin kysymyksiin ja tehdä erilaisia haasteita kuten kuvata haastatteluvideota paikallisesta henkilöstä. Tää hoituikin yllättävän helposti kun nähtyäni erään miehen hän suostui heti. Vähemmän onnistuneita haasteita oli ihmispyramidi. Mun piti aluksi mennä ylös, mutta huonon yrityksen jälkeen kaaduin suoraan maahan ;-D That one hurt.

Meidän joukkue itse asiassa voitti tän challengen. Tähän varmaan vaikutti meidän ottamat haastekuvat. Yhdessä kuvassa lainattiin paikallisen tikkaita ja karttaa sekä esitettiin tosi eksyneitä haha. Toisessa taas italialaiset tytöt menivät miesten vessaan.. (ei siitä sen enempää kuin että siellä ei siis ollut ketään atm).

Aktiviteetin jälkeen suunnattiin muiden kielimatkalaisen kanssa hostiin syömään. Meidän hostit teki ihan superhyvää ruokaa! Mun mielestä parasta oli chili, riisi & nachot. (new fave meal)

Illalla vuorossa oli vielä ilta-aktiviteetti tai ekalla viikolla tosi yleinen oli host-fam night. Joskus fun packin ostaneet (fun pack sisältää kohteesta riippuen erilaisia aktiviteettejä esim. Royal Pavilion vierailu, keilailu, laserpeli ja huvipuisto) lähtivät toteuttamaan eri aktiviteettejä. Jos olet lähdössä matkalle, suosittelen ostamaan fun packin. Meillä se maksoi vain 35€, ja todella moni ihana muisto tuli sieltä. Omasta mielestä suurin osa parhaista aktiviteeteistä oli just fun packista tulleita.

Yhtenä iltana mentiin laserpeliin, jossa en ollut ikinä ennen käynyt. Tiimit jaettiin kolmeen (kaksi tiimiä plus yksi jossa oli vain 2 liideriä :--D) ja alettiin pelaamaan. Kun se aloitusääni soi oli oikeesti tosi kuumottavaa kun tuntu että oli lähössä jonnekkin sotaan lmao. Se osoittautukin tosi kivaksi! Kannatti juoksennella ympäriinsä, koska päädyin lopulta kolmestakymmenestäkahdesta ihmisestä kolmanneksi parhaimmaksi. Skills, I must say.

Tultiin kotiin yleensä 22-23 aikoihin. Valot sammuivat (tai mun tapauksessa eivät :--D) suunnilleen 23-01 ja sitten saikin vihdoin nukkua.

Isäntäperheen arki

Yksi EF:n suosituimmista majoitusvaihtoehdoista on host family eli isäntäperhe. Itse valitsin tämän, koska halusin elää brittiläisessä perheessa ja ottaa kaiken irti tästä kokemuksesta. Kannatti. Ihaninta oli, kun pitkän päivän jälkeen pääsi ihan vaan juttelemaan päivän tapahtumista.

Kun saavuttiin meidän kohteeseen, Brightoniin, meidät vietiin odottelemaan perheitä erääseen harrastuskeskukseen. Paikassa oli saleja joissa paikalliset pelasivat esim. tennistä ja koripalloa. Täällä me saatiin juotavaa, syötävää & siniset EF reput. Viivästyksen takia meillä oli niin paljon aikaa käsillä, että päätimme lähteä tutustumaan Brighton Pieriin.

Tiesin heti että olin tullut oikeaan paikkaan. Pier oli täynnä elämää ja aallot valuivat kohti rantaa. Ehkä yks parhaista fiiliksistä ikinä.

Kohtapuolin meidät kuitenkin vietiin takaisin harrastuskeskukseen, jossa kerrattiin vielä kaikkien perheet. Kun kuulin oman nimeni, sitä seurasi myös toisen tytön nimi. Yritin kysellä naapuripöydissä istuvilta tietävätkö he kyseistä henkilöä, mutta kaikki pudistivat päätään. Hetken kuluttua eräs liideri tuli hakemaan mua ja toista tyttöä, joka vaikutti heti tosi mukavalta. Sain kohta tietää että EF:llä oli sattunut sekaannus ja perhe oli luullut mua aluksi ruotsalaiseksi. Haha, voi ei. ;-D Saavuttiin kuitenkin melkein silmänräpäyksessä rakennuksen oville, jossa meitä odotti host isämme. Hän alkoi innokkaana kyselemään kuulumisiamme ja kertomaan perheestään. Saimme jopa esittelykierroksen kaupungista matkalla talolle.

Auto alkoi hidastaa upeiden brittitalojen aluella. Talot olivat juuri sitä mitä olimme nähneet kuvissa Englannista. Asuinpaikkamme oli Hovessa, bussimatkan päässä itse Brightonista. Hovessa on melko tasaista verrattuna moniin muihin alueisiin, joissa korkeuseroja on paljon. Meille sanottiin että rannalle menisi kävellen noin viisi-kymmenen minuuttia ja bussilla pääsi helposti ja nopeasti EF:n tapaamispaikoille.

Tultuamme taloon näimme ensi kertaa host äidin, joka oli tosi ystävällinen. Me saatiin esittelykierros talosta (_viisi_ kerrosta, MITÄ), jonka jälkeen mentiin unpackaamaan meidän kamoja. Meidän huone oli kattohuone talon viimesessä, eli viidennessä kerroksessa. Huone oli aika iso ja siellä oli vaaterekki, kaksi sänkyä, lipasto ja tv. Yksi seinistä oli melkein kokonaan täynnä kaiken maailman dvd-leffoja, joita me ei ikävä kyllä ehitty kattomaan vaikka aluksi niin suunniteltiinkin.

Mun hostperheeseen kuuluivat perheen isä ja äiti sekä kaksi tyttöä jotka olivat vähän nuorempia kuin minä. Meitä oli perheessä vielä neljä kielimatkalaista (kaksi suomalaista & kaksi ruotsalaista). Ai niin, miten mä unohdinkaan! Myös perheen pieni koira Holly, joka söi ja juoksenteli tosi paljon :--D. Ihmeteltiin yks päivä host perheen nuoremman tytön kanssa että miten Holly ei oo niin valtava kun se syö koko ajan. Päädyttiin kuitenkin siihen että se riehuu niin paljon että sinne menee kaikki energia haha.

Matkalla Helsinki-Vantaalle

Mun lähtöaamu oli kuin sekasorto (lievästi sanottuna), puolet vaatteista vielä pakkaamatta ja passi hukassa. Kelataanpa vähän?

Edellisenä päivänä kävin kaupassa ostamassa shampoot, suihkusaippuat ja muut tarpeelliset tavarat joita en haluaisi avattuina matkalaukussani kuljettaa. Olin juuri tullut toiselta reissulta ennen kielimatkaa, joten alkoi uudelleenpakkaaminen ja vaatteita piti pestä. Mun matkalaukku oli melkein täynnä, mutta mietin vaan että kyllä siihen käsimatkatavarareppuun myöhemmin mahtuu, koska se oli melkein tyhjä (noh, ei olisi kannattanut ajatella näin...you'll see). Aamulla heräsin vähän ennen viittä, koska EF-ryhmä oli tavattava kuudelta. Tungin vielä viimeiset yön aikana kuivuneet vaatteet matkalaukkuun ja puin päälle rennot reissuvaatteet (älä mene varsinkaan pitkälle lennolle esim. farkuissa = pelkkää kärsimystä). Tässä vaiheessa en löydä mun passia. Muistin kyllä että olin laittanut sen kaapin hyllylle, mutta eipä sitä näkynyt missään. Paniikissa raivasin kaikki kamat hyllyltä ja passi (onneksi) löytyi. En muutenkaan pysty syömään aamulla, joten join vain smoothien ennen lentokentälle menemistä. Taksin tilaamisen jälkeen menimme äitin kanssa ulos ja hyppäsimme taksiin.

Helsinki-Vantaalla oli vähän ihmisiä verrattuna muihin kertoihin jolloin olen siellä ollut. Ennen kuin liiderit olivat paikalla, monia kielimatkalaisia alkoi näkyä. Lopulta kaikki kerääntyivät kuuntelemaan liideriä ja vanhemmat alkoivat hyvästellä lapsiaan. Tämän jälkeen saatiin ohjeet, että miten seuraavaksi toimitaan. Check-in:in jälkeen mentiin heittämään laukut ruumaan menevälle hihnalle ja turvatarkastukseen päin. Jo viimeistään tässä vaiheessa kaikki alkoivat tutustua toisiinsa.

Mun paikka lentokoneessa oli aivan koneen etuosassa käytäväpaikalla, kun taas muilla loppuosassa (rivi 5 ja muilla 20-> jes). Mutta no worries, sainpahan aikaa syödä ja varsinkin nukkua kiitos ihanien kanssamatkustajien jotka eivät ravanneet edes taas. Kävin myös muutaman kerran muiden luona koneen takaosassa. EF:n lennoilla ei yleensä tarjota ruokaa, paitsi tietenkin pitkillä lennoilla vaikkapa jenkkeihin, joten kannattaa varata esim. femma tai enemmän jos sulle tulee helposti nälkä. Koska olin tosiaan ensimmäisillä penkkiriveillä, sain myös nousta ensimmäisten matkustajien joukossa ja astella ihanalle Britannian mantereelle.

Start

Heya! Mä oon 15-vuotias tyttö, joka päätti viime kesänä lähteä kielimatkalle. Kaiken jälkeen voin kuitenkin sanoa että vietin yhen mun elämäni parhaimmista kesistä! Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, näin ja koin vaikka mitä uutta jota en ois muuten kuvitellutkaan tekeväni & opin puhumaan sujuvampaa englantia. All that tapahtui Brightonissa, Englannin rannikolla sijaitsevassa kaupungissa jonne lupauduin palaavani vielä joskus.

Yritän tän blogin kautta jakaa mun kokemuksia ja auttaa muita omien matkojen varaamisessa ja muissa kysymyksissä, so feel free to ask me anything! :-)

Tässä tais olla mun aloitus (wow so original :--D). postaanpa vielä vähän kuvia Brightonista tunnelman parantamiseksi!